Koukussa aurinkoon... rusketukseen?

Ystäväni linkkas mulle tosi mielenkiintoisen artikkelin Akuutin sivuilta. Aattelin jakaa tän teidän kaa, jotka tykkäätte auringosta niiku mä!

Tanoreksia – addiktio ruskettumiseen

Talvilomien alla sääherralle satelee tilauksia aurinkoisesta kelistä; etelän lämpö tai vaihtoehtoisesti pohjoinen hankien hohde houkuttaa. Pitkän pimeän jälkeen on ihana nauttia valosta, kun vain muistaa suojata niin ihonsa kuin silmänsäkin haitallisilta uv-säteiltä.

Toisin toimii tanorektikko, jolla ruskettuminen menee terveyden edelle. Itsensä ruskettaminen tai suorastaan kärventäminen on taas hitti. Kahdeksankymmentäluvun villitykseen erona on vain se, että nyt viimeistään auringon säteiden haitoista tiedetään.

Tanorektikko paahtaa ihoaan syöpäriskistä piittaamatta ja potee huonoa omaatuntoa ellei pääse säännöllisesti nauttimaan uv-säteistä rannalle tai solariumiin. Ihotautilääkärit ovat huolissaan.

– Tanoreksia tarkoittaa sitä, että otetaan kohtuuttomasti aurinkoa tai sitten solariumia. Se aiheuttaa mielihyvää eli siinä on jonkin näköinen addiktio, riippuvuus, tästä ruskettamisesta eli silloin mennään jo täysin kohtuuttomaan ruskettamiseen, selvittää ylilääkäri Aarne Oikarinen Oulun yliopistollisen sairaalan ihotautien klinikalta.

@we♥it

Erityisen yleinen ilmiö on nuorten naisten keskuudessa. Suomessa rusketusriippuvainen joutuu hakemaan säteilyannoksensa talvisaikaan solariumista. Monella homma hoituu näppärästi kunnon kohentamisen yhteydessä, sillä solarium löytyy usein punttisalilta. Suosituksia rikotaan terveyttä uhaten ja solariumissa käydään enemmän kuin laki sallii.

– Ihotautilääkärit suosittelevat, että kymmenen kertaa vuodessa on, tai voi sanoa, turvallinen määrä. Suositukset on, että ei mielellään alle 18-vuotiaat - tästä on myöskin kansainvälisiä suosituksia ja näitä sääntöjä rikotaan ja hyvin paljo 12- ja 14-vuotiaatkin ottavat solariumia. Yksi vaikutus on ainakin se, että se vanhentaa ihoa elikkä me tiedetään että sekä lyhyt, että pitkäaaltonen uva tai uv-säteily vanhentaa ihoa. Ja toinen vaikutushan niillä on ihosyöpiä lisäävä vaikutus, muistuttaa Oikarinen.

Itseruskettavat turvallisia?

Monesti turvallisempana rusketuksen hankkimismuotona pidetään itseruskettavia voiteita, joiden kirjo markettien hyllyillä on lisääntynyt roimasti.

Ovatko tällaiset kemikaalit oikeasti turvallisempi tapa ruskettua?

– Ei ehkä voi sanoa, että turvallisempi tapa, mutta tietysti ne voi olla helpompi tapa. Ruskettaviin tai kaikkiin kemikaaleihin, joita laitetaan ihoon, liittyy se, että niitä voi imeytyä elimistöön ja sitten se, että niille voi myös allergisoitua, lisää Oikarinen.

Eikä tässä vielä kaikki. Jos vaalea kansa halajaa hipiäänsä sävyä keinolla millä hyvänsä, on päinvastainen ilmiö tuttu tummien keskuudessa. Ihoa vaalennetaan muun muassa hydrokinonia ja elohopeaa sisältävillä valmisteilla, jotka voivat aiheuttaa pahimmillaan syöpää ja hermosto- sekä munuaisvaurioita.

– Siinä on mielenkiintoinen paradoksi, että me vaaleaihoiset pohjoismaalaiset, eurooppalaiset halutaan ruskettua ja muissa maissa olevat tummaihoiset haluavat vaalentua. Elikkä kohtuullinen rusketus ei varmaan ole kovin suuri haitta mutta kohtuuton on, eli näissä sellainen terve järki on paras mittari, kiteyttää Oikarinen.

@we♥it

Suomen Syöpäyhdistys ennustaa tavallisimpien ihosyöpien lisääntyvän seuraavan kymmenen vuoden aikana 20-40 prosenttia. Liiallisen UV-säteilyn saamista kannattaa siis välttää ja etelän aurinkoon lähtevien on hyvä tietää, että osa matkanjärjestäjistä tarjoaa kohteistaan tätä nykyä myös UV-säteilytiedotuksia. Myös kotimaassa lomaileville Oikarisella on pari vinkkiä:

– Nimenomaan tuossa maalis-huhtikuussa kun on kirkkaita päiviä ja hankikelejä, niin silloin suurin osa uv-säteilystä heijastuu hangesta, jolloin ihminen saa ällistyttävän paljon uv-säteilyä eli silloin nähdään tosi usein ihon palamisia. Tietysti silloin, jos on kylmä ilma, niin suurin osa kasvoista on suojattu eli sellaisia alueita joihin sitä valoa tulee, on tosi vähän. Mutta jos nenänpää siellä herkästi palaa, niin laittaa auringonsuojavoidetta.

Asiantuntija: AARNE OIKARINEN, ylilääkäri, ihotautien klinikka, Oulun yliopstollinen sairaala

Toimittaja: ANU-MAIJA KÄRJÄ