Keep moving forward.

Oli muuten kiva koulupäivä.

Absinth.

Otettiin tossa perjantaille yhet kappaleet rynnäköitä. Olot oli lauantaina sen mukaset. Taisin imasta taas absinttia, vaikka vannoin viime uuden vuoden jälkeen, että ei enää ikinä. Oli myös hieno fiilis tarpoa keskustassa samat tamineet päällä kuin edellisenä iltana, kun eihän mulla mitään vaihtovaatteita ollu mukana Riinan luona. Yön saastainen harakka, voin vaan kuvitella, mitä musta mietittiin kun kävin hakemassa aamukahvit ärrältä.. onneks ei ollu tuttuja töissä :D voin myös kertoo miten meitä Riinan kanssa katottiin, kun mentiin vetää darra-mätöt thai-raflaan. Hetki siinä tais mennä, et sai lapettua safkat naamariin. HUHHUH.

Viikonlopusta melkein selvinneenä oli vähän tujakat fiilikset kouluun lähdöstä aamulla. Huhhuh, loma meni liian nopeasti ohi, seuraavaa odotellessa.

Luv,
ninae

ps. kuka tunnustaa hatenneensa mun fb:stä lähtöä? :D hajosin.

Day 2.

Mä olen monesti miettinyt, että pitäis kirjotella jotain. Niinkuin Riina tuolla aikasemmin totes, niin bloggaamisesta voi tulla velvollisuuden tunteita. Mä ihmettelen kyllä myös, että mistä jengi saa sen motivaation kirjotella joka päivä. Raha?  

Mä tein eilen jotain tosi radikaalia. Poistuin facebookista. Sanotaan vaikka sen verran mun käyttötottumuksista, että usein tuli jotain sanottua. Ja kommentoitua ja tykättyä. Jotenkin se stalkkaus-meininki alkoi mennä liian pitkälle, kun käyttäjien kaikki kommentit ja tykkäykset sai itelleen, jos vaan halus. Ei mulla mitään suuria valtion salaisuuksia siellä ollut kenellekään kommentoitavana, mutta ärsytti se silti. 

Eniten kuitenkin tuntu väärältä, että mulle täysin tuntemattomat ihmiset saattoi lukea mun tilapäivityksiä. Mä kuitenkin tykkään, että jos rajoitan jotain vain kavereille, niin vain kaverit sen näkisivät. Näinhän se ei enää ollut, joten adios!

Melko moni kaveri on tässä muutenkin pitänyt fb-taukoja hengissä selviten, joten päätin minäkin yrittää. Suurena stalkkerina tää saattaa tulla olemaan vaikeaa, mutta pois aion pysyä. Helpotin taakkaani poistamalla facebookin puhelimesta, ettei vaan tuu kiusausta palata takasin :D katotaan kauan selviän. 

Ällösöpö-osuus: mun elämä on ollut hitusen jännempää 255 vuorokautta. <3

Luv,

ninae

kuvia viikolta!

aamupuuro ja aamu es!

harjoiteltiin koulussa ripsien värjäämistä ;)

teoriatunneilla niin perus, että teen kampauksia kavereille

coool! oon innostunut lenkkeilemään.. etenki vesisatees!

"otan mielummin kultaisen ku pinkin, jos täs koossa on.." jep. pinkki tuli.

herkkukahvit!

tappaja kastemato!

pizzaperjantai... torstai!

WUUHUUUU! Lomalla viimeinkin, voin ottaa iisimmin! Se on nimittäin syysloma! Ei oo hetkeen lomat ja viikonloput tuntunut samalta kuin muilla. Työelämässä vapaapäivät saatto olla keskellä viikkoa ja viikonloput tietenkin töissä. Nyt ku koulussa käy ni on huomannut, että viikonloppuja kyllä venailee. Mut jooo! Lomailua, jeshhh!

Rahaa Palaaa

Oh my God. Tänään oli kosmetologien päivät Helsingissä Wanhassa satamassa. Messut on tosiaan tarkoitettu kosmetologi opiskelijoille ja ammattilaisille, joten ns. kuluttajat eivät valitettavasti pääse tuonne ''ostosparatiisiin''. Ehkä hyvä vaan! Tai lähinnä teidän rahojenne takia. Rahaa messuilla saa todellakin palamaan ties mitä ostellen. Tuntu, että mäkin ostin kaiken maailman hömpötyksiä mutta ku illalla kotiin päästyäni kokosin ostoskassejen sisällön pöydälle olin aika tyytyväinen. Ei kauheesti mitään turhaa lähtenyt mukaa.. mutta rahaa kyllä kulu aivan liikaa köyhältä opiskelijalta! No enivei. 

Keskiviikkona opeteltii värjäilee ripsiä ja kulmia, jep. Oon ennenkin tehnyt sitä, mutta en noilla ammattilaisten väreillä, joten olin ihan innoissani. Ja sen seurauksena päätin ostaa messuilta itselleni kyseisiä värejä ja alkaa värjäilee ripsiä/kulmia kun kerta osaan sen ja nyt kun on vielä hyvät värit... ihan winkwink lukijat ;))

Niin ja ens viikolla olis lisää messuiltavaa! Nimittäin kauneus ja terveys ja ties mitkä messut! Huh huh.. Siellä nähdään, mates!

http://web.finnexpo.fi/Sites3/Iloveme2012/Sivut/default.aspx

Bloggaaminen

Eilen koulussa tauolla alettiin puhumaan blogeista ja bloggaamisesta koulukavereiden kanssa. Eniten ihmeteltii sitä, kun jotku jaksaa joka päivä postaa ja etenki nää ''päivän asu'' -jutut kans ihmetytti. Huomas, että luokkalaisten (ne jotka ryhty keskusteluu) kanssa on samoja blogeja, joita käydään päivittäin selailee vaikka ne ei oikeesti ees kiinnosta saatikka, että edes tiedettäis kuka tämä blogin pitäjä oikeasti on. Vaan siitä on tullut lähinnä tapa, ainakin itselleni. Yks luokkalaisestani kysy ''Pitääks kukaan omaa blogia?'' johon oli pakko vastaa myöntävästi. Enhän mä tätä mun ja Ninan jutskaa oo pahemmin mainostellut tai mitää, ni olin asiasta kummiski melko hiljaa. 

Mutta niin. Musta on jotenki hauskaa ku pari,kolme,neljä vuotta sitten hyvä, että tiesin ees mikä on blogi ja mitä ideaa niillä edes on. Nykyään tuntuu, että melkein joka toisella vastaantulevalla on jonkinlainen blogi.. Olisi se sitten päiväkirja-, muoti-, lifestyle taikka ruuan laitto blogi ni meitä bloggaajia Suomessa on yllinkyllin! Ja se ihmetyttää, että miten näistä nimeltä mainitsemattomista blogeista/bloggaajista on tullut niiiiin suosittuja ja kaikkien tuntemia?! Mä teen tätä oikeesti vaan omaksi iloksi ja välillä silti tuntuu postauksien tekeminen vaikealta. Voin kuvitella millaisia paineita nykyään näillä listojen suosituimmilla on. Joka päivä pitäisi jotakin keksiä jos ei muuta ni yhteistyö projektien mainontaa ja kadulla heidät moni tunnistaa ja heistä on tullut ns. julkkiksia taviksien keskellä.

Ei mulla vissii muuta sanottavaa tähän hätää oo muutaku, että onneks duckface pelastaa kuvan !

kraateri!

AAAARRGG!

Voin kertoo, kuinka mua välillä rehellisesti vituttaa se, että oon opiskellut graafista suunnittelua! Tänään meillä oli koulusta etäpäivä ja yksi ainut tehtävä piti tehdä, joka oli semi-iisi. Etenkin jos sen olis tehnyt niikuin muut (uskoisin!). Mutta eih. Mullahan on tosiaan uus kone ja koneelta puuttuu wordi kokonaan, joten hetken mietin lataanko wordin vaiko InDesignin (taitto-ohjelma). Työn ja tuskan jälkeen sain vihdoin ja viimein tehtyä pienehkön raportin jalkojen hyvinvoinnista mut mitäs mulla meni aikaa siihen? KAKS TUNTIA ainaki. MITÄÄÄÄ! Ja vielä luokkakaverilleni uhosin tekeväni ranskalaisin viivoin, enkä ala kirjoittelemaan pahemmin mitää.. Joopajoo! Ehkä mun olis vaan se wordi pitänyt lataa eikä alkaa kikkailee. Perus-Riinaa taas. Mutta, ainakin on visuaalisesti kiva työtehty. Jep.